Tein selväksi jo aika pian eron jälkeen, että haluan hänet takaisin omakseni. Hän on kuitenkin ollut aina sitä mieltä, että jos erotaan, erotaan sitten oikeasti kunnolla. Sain varsin selvän vastauksen, että hän ei pidä sitä tässä vaiheessa vaihtoehtona, vaikkakaan ei sulje sitä kokonaan poiskaan. En tiedä, sanoiko tuon viimeisen osan vain minun mielikseni, koska ei halua satuttaa. Hän oli sitä mieltä, että haikailen kuitenkin vain suhteen alkutaipaletta, joka oli ruusuisempi kuin ikinä mikään. Omasta mielestäni en kuitenkaan, kaipaan sitä, mitä hän saa minut tuntemaan, kaikkea sitä, mitä en osannut kunnioittaa. Nyt olen tajunnut, että haluan hänet sellaisenaan kuin on. Havittelin kuuta taivaalta liian nopeasti, omakotitaloa yms, nyt tiedän, että olisin tyytyväinen varsin paljon vähempään. Kliseistä, mutta näin se vaan taas meni, että ei sitä tajua, ennenkuin sen menettää.

Kyllä minä tiedän, että sekin kaipaa, on kertonut itkeneensä. Ollaan tavattukin, maattu toistemme kainaloissa monta tuntia hiljaa. Viimeisimmässä keskustelussa sanoi, ettei tiedä mitä haluaa, mihin suuntaan lähteä ja seuraavaksi projektikseen ottaa sen, että selvittää, mitä elämältään haluaa. Tulkitsin sen vähän niin, että on kai se sitten sitä yhteenpaluutakin miettinyt. En tiedä päättelinkö väärin, kun en sitten sen kummempaa viitsinyt ottaa selville. Pelkään joitain aiheita, että en satuttaisi itseäni enempää. Sanoi, että ei osaa sanoa mitään, minä sanoin että kultapieni, ei tarvitse. Sanoi myös, että ei tiedä mikä on oikein, sanoin, että älä välitä, en minäkään. Sanoi vielä minun olevan niin kauhean tärkeä. Voi, niin hänkin on minulle, ja rakkain, mitä ikinä voi olla. Kaipaan niin kovasti. Tuntuu, että menee kesä aivan täysin hukkaan, suriessa. Ensin töissä en voinut antaa kyynelten tulla, vaikka oksetti tämä olo. Ajattelin, että lomalla sitten annan kaiken tulla, itken viikon putkeen, mutta nyt niitä kyyneleitä ei sitten tulekaan, satunnaisesti ahdistaa niin paljon, että puskevat väkisin ulos. Haluaisin vielä päästä nauttimaan kesästä, en vain osaa, ilman rakkautta ja tämän surun kanssa.

Sinun kanssasi
Haluaisin kävellä varpailla kylmän aamukasteisella nurmikolla
kun ollaan valvottu koko yö.
Laskea jalat laiturilta veteen auringonlaskussa
olla sylissäsi pinnan alla, ettei varpaani osu mutaan.
Lämmitellä saunassa ja juosta mäki alas rantaan
uida alasti, pelätä, että joku näkee ja nauraa kanssasi kilpaa.
Upottaa käteni käteesi,
suudella pisarat poskeltasi.
Katsoa kuinka sumu hälvenee.
Maistaa huulesi taas.