Olo on jotenkin helpompi, ehkä vain väliaikaisesti, mutta kuitenkin. Sain selville, että tyyppiä vaivaa ainoastaan yhteenpaluussa se, että hänellä ei ole juurikaan muita naiskokemuksia ja minulla on taas elettyä elämää jonkin verran enemmän takana. Suurinpiirtein yhden käden sormilla minunkin juttuni on laskettavissa ja se on kuulkaa tähän ikään harvinaisen vähän, olen kuullut. Tajusin yhtäkkiä tämän herra exän siskon tavattuani ja pitkät pätkät juteltuani, että jos me nyt palattaisiinkin yhteen, saattaisi se kokemusten kaipuu tulla uudelleen jossain vaiheessa ja sitten sattuisi taas. Herra exä miettii kuulemma parhaillaan sitä, mitä elämältään haluaa ja ennenkaikkea, mitä hänen sydämensä haluaa. Ei tiedä mistä saisi vastaukset sydämen kysymyksiin yms. Sanoi, että tietää, ettei näin täydellistä suhdetta tule ikinä mistään enää saamaan. Niinpä, niinpä, tiedän mistä se puhuu.

Jokatapauksessa, yhtäkkiä tajusin, että minun on päästettävä irti, annettava mennä, että on mahdollista palata. Rohkaisinkin häntä, että antaa nyt mennä vain. Mutta ei kuulemma tiedä sydämen tahtoa, joten ei voi antaa mennä. Tiedän, että sillä on joku nainen, jonka kanssa on jotain juttua meneillään. Semmoinen tytöntyllerö, jonka kanssa minäkin kaveerasin tuossa jonkin verran, en kaveeraa enää. Osaan olla pirullinen ja tehdä ihmisten elämän vaikeaksi, mikäli haluan.. siksipä katsoin parhaimmaksi poistaa tylleröisen numeron puhelimestani, ettei baari-illan aikana tule päähän jotain hyviä ideoita sen suhteen.

Sanoin herra exälle, että lennä muru nyt. Minä päätän puolestasi. Sanoi minua mielettömäksi. Niin olenkin, enkä halua kenenkään rakkaudesta kilpailla. Ansaitsen jakamattoman rakkauden, sellaisen, missä tiedetään, että on vain se yksi ja vieläpä loppuelämän. Itkin sitten baarista tullessani pitkään, oli huojentunut olo, jotenkin helpottunut ja tietenkin äärettömän surullinen kuitenkin. Rakastan suuresti. Toivon, että sen sydän johdattaa vielä joskus minun luo, luotan siihen sydämeen, se on hyvä ja iso sydän. </3